Vuonna 1979 ollessani vielä nuori uskossani
sekä aikaisemmin liittynyt Göteborgin suomalaiseen
helluntaiseurakuntaan, menin Niilo Yli-Vainion pitämään kokoussarjaan.
Seurakunnassa kerrottiin hänen kokouksissaan tapahtuvista ihmeparantumisista sekä kaatumisilmiöistä.
Halusin henkilökohtaisesti kuulla hänen puheensa, sillä
olin paria vuotta aikaisemmin kuunnellut häntä Helsingin messuhallin ulkopuolella pidetyssä telttakokouksessa.
Koin hänet silloin hyvin helvetinkatkuisena ja peloittavana puhujana.
Göteborgin urheiluhallissa oli koolla tuhansia ihmisiä.
Muistan hänen puheensa täysin erilaisena, entiseen kokemukseeni
verrattuna.Tällä kertaa hän oli hyvin iloinen, räiskyvä sekä
”rakkauden” sanomaa täynnä.
Helluntaiseurakunnan jäsenenä olin tottunut tapaan, jonka
mukaan mennään esille rukoiltavaksi.

Esirukoukselle varattu tila oli valtava , jonoja oli useita ja sen mukaan myös yhtä monta esirukoilijaa.
Menin esille kahden uskovan sisareni sekä joidenkin
toisten seurakuntalaisten kanssa.Jonot olivat pitkiä
joten jouduimme erilleen toisistamme suuren ihmismassan keskellä.
Muistan kuinka jonossa ollessani  tunsin ilman olevan täynnä
jonkinlaista sähköistä voimaa.
Koko rukousalue tuntui huojuvan tuon voiman vaikutuksesta.
Se oli aivan käsinkosketeltavaa.

Olin kaukana Yli-Vainiosta, mutta mies jonka
piti rukoilla puolestani ei edes ehtinyt koskettaa minua
kun lensin lattialle makaamaan.Oli kuin olisin leijaillut pumpulissa.
Makasin lattialla suuren ihmismassan keskellä, kunnes avasin silmäni nähden joka puolella makaavia ihmisiä ympärilläni.
Aloin kömpiä ylös lattialta päästen lopulta takaisin paikalleni istumaan.
Muistan vanhimman siskoni kertoneen omasta kokemuksestaan kuinka hän ensin teki kiepin ilmassa minkä jälkeen hän lensi lattialle makaamaan.


Vuosikausia luulin, että voimavaikutus mitä olimme kokeneet, oli
Jumalan Pyhän Hengen voimaa.
Elämässäni tuli kuitenkin aika, jolloin aloin yhä syvemmin tutkia Jumalan
Sanaa, ja sieltä sain ymmärtää, ettei tällaiset voimat ole Pyhän Hengen voimavaikutusta vaan okkulttisia voimia.